Hiljainen Retriitti ja Uusi vuosi 2008

Kokemuksia Retriitiltä
Karmajooga ja luonto
Meditaatio ja asanat
Uuden vuoden meditaatiot
Uusi vuosi 2008

Kokemuksia Retriitiltä
"Minun kohdallani leiri alkoi heti erittäin hyvin, tuntui kuin olisin vain jatkanut edellisestä hiljaisesta retriitistä. En tarvinnut lainkaan aikaa mieleni rauhoittamiseen, jotta olisin päässyt kiinni retriitin vaatimaan tilaan.

Pääsin tällä leirillä syvemmälle diskursiivisen mielen ylittämisessä. Melkein kaikki meditaatiot alkoivat tasolta, jolla olin päästänyt irti ajatuksistani suhteellisen hyvin – ne eivät täyttäneet tietoisuuteni koko näköalaa vaan ne olivat jossakin taustalla. Olin yleensä riittävän tietoinen ajatuksistani, niin että ne eivät käynnistäneet assosiaatioiden virtaa ja siten ne menettivät voimansa helposti, kun tietoisesti irtaannuin niihin samaistumisesta. Vaikka tietoinen mieleni oli tilassa, jossa se itse ei tuottanut ajatuksia, silti kerta toisensa jälkeen hetkittäin ilmaantui joitain ajatuksia muistuttaen alitajuntani syvään juurtuneista samskaroista ja vasanoista. Jollain tavalla tämä tila oli leirin ajan ‘perustaso’ meditaatioille, josta yritin mennä syvemmälle omaan Itseeni.

Minulle tärkein tapa mennä syvemmälle on laajentaa samaan aikaan tietoisuuttani ja havaintojani kaikesta siitä, mitä tietoisuudessani on, ja samalla hetkellä irtaantua niistä – tällä tavoin kykenen yhä enemmän kokemaan se hiljainen subjekti joka todella olen. Kun tulen yhä tietoisemmaksi omista alitajuisista jännitteistäni kaikilla tasoillani ja katkaisemalla siihen mennessä tiedostomattoman identifikaationi niihin, kykenen yhä paremmin tuntemaan oman Itseni ja olemaan oma Itseni.

Nousen hyvin helposti sydämeen keskittymisestä Sahasraran tasolle. Yleensä pääsen melko helposti korkealle, mutta sen jälkeen alkaa hitaasti syntyä mentaalisia jännitettä, joka alentaa tietoisuuden tasoa. Lopulta yksi kaikkein vaikeimmista asioista on luopua meditoimisen ajatuksesta ja vain OLLA. Itsen meditoiminen on minulle yhtä aikaa tietoista laajentumista ja irtipäästämistä, irtipäästämistä ja irtipäästämistä.

Meditaatioissa oli sukelluksia tyhjyyden tasolle ja oli myös joitain meditaatioita, joissa kundalini aktivoitui voimakkaasti. Näiden tilojen kuvaaminen on hyvin vaikeaa – diskursiivisella tasolla minulle tärkein tunne on olla yhä enemmän tietoinen olemukseni ytimestä ja läsnäolosta joka on kaiken mielen liikehdinnän takana. Tämän kokemuksen kautta syntyy oman egonsa mekanismien syvempi ymmärtäminen. Se mitä kutsutaan ’egoksi’ on vain väärää samaistumista ja tietoisuutta ilman todellista keskusta. Silti, jokaisessa ajatuksessa, tunteessa tai kokemuksessa on aina läsnä se todellinen ’Minä’.

Yksi meditaatioista oli hyvin mielenkiintoinen, vaikkakaan tämä ei ole esimerkki tietoisuuden aspektista. En muista tästä meditaatioista paljoakaan, olin kuin melkein syvässä unitilassa, aivan kuin en olisi tietoinen mistään muusta kuin tyhjyydestä. Koska minulla oli hieman ongelmia elinvoimaisuuteni kanssa sinä aamuna, tämä tila voitaisiin ymmärtää väärin nukkumiseksi meditaation aikana. Kuitenkin meditaation jälkeinen hämmästyttävä tunne läsnäolosta ja kirkkaudesta osoitti minulle, että olin ollut hyvin syvässä meditaation tilassa, jota en vielä pystynyt integroimaan kokemukseeni.

Siirtämällä huomio meditaation tilassa aisteihini toi helposti äärimmäisen syvän läsnäolon tilan; pelkästään ympärilläni olevien ystävieni hiljaisten hengitysten kuunteleminen antoi minulle syvän onnellisuuden tunteen. Nämä kokemukset muistuttavat minua aina siitä että aidon onnellisuuden saavuttamiseksi riittää todella vain läsnäolo.

Tietoisuuteni laajentuminen sai aikaan myös puhdistumista alitajunnan tasolla – esille tuli muutama voimas, mutta unohtunut muisto menneistä tapahtumista ja asiosta jotka olivat jääneet minua vaivaamaan. Kun tulin tietoiseksi niistä, tunsin suurta helpotusta kuinka pystyin vapauttamaan paljon lukkiutunutta energiaa alitajunnastani. Tulin myös tietoisemmaksi egossani normaalisti minulta piilossa olevasta ylpeydestä.

Hiljaisella retriitillä vietetty aika on minulle hengellisen aspiraation aikaa. Rakastan tunnetta jatkuvasta harjoittuksesta ja sydämen kaipuusta, jonka intensiiviset meditaatioissa vietetyt tunnit voivat täyttää. Yoga nidra –tekniikka osoittautui jälleen kerran hyvin tehokkaaksi tavaksi yhdistää päiväsaikaan lepääminen ja silti säilyttää samaan aikaan yhteys Itseen.

Leirin viimeisen päivän aamuna, kun olimme päättäneet hiljaisuuden edellisenä päivänä, heräsin aikaisin tehdäkseni aamiaista meille kaikille. Aamuinen pyhittäminen oli poikkeuksellisen voimakas – kundalini heräsi välittömästi ja kulki sushumnan läpi hyvin pehmeästi ja uudella tavalla – tunne kohoavasta energiasta sekoittui tyhjyyden tilaan. Tämä tila jatkui vielä kun nousin ylös vuoteesta – olin eräänlaisessa läsnäolon kuplassa, joka ympäröi minut, ja tunsin voimakkaana todistajana olemisen tilan vielä silloinkin, kun toimin. Valitettavasti tämä tila himmeni noin 15 minuutin kuluttua, mutta se antoi minulle uuden kokemuksen siitä mihin suuntaan olen menossa."

- Cristian, kahdeksas vuosikurssi joogassa

"Hiljainen retriitti oli ihana kokemus. Se, että on mahdollista keskittyä täydellisesti sisäisen maailman jokaisella tasolla niin kauan ilman mitään häiriöitä, on tilaisuus, jota ei tule jättää käyttämättä - ainakaan minun.

Suurin ero verrattuna retriittiin, johon osallistuin vuosi sittten samassa paikassa, oli se, että fyysisessä kehossa ei ilmaantunut laisinkaan kipuja. Kun fyysinen keho on "ilmaa", syntyy toisenlainen haaste: miten olla nukahtamatta ja vaipumatta ”astraalipuuroon”.

Tämä oli minulle suurin haaste meditaatioissa, sillä pystyin helposti nousemaan autuaisiin ja jopa ekstaattisiin olemisen tiloihin, mutta pian näiden tilojen saavuttamisen jälkeen olin jossain astraalimaailman hämärillä rajamailla. Joskus uneksien meditoimisesta.

On totta, että meditaatiossa voi jatkaa matkaansa siitä, minne jätti kulkuvälineensä edellisellä kerralla. Tuntui siltä, että olisi ollut erittäin hyvä, että retriitti olisi kestänyt muutaman päivän pidempään, sillä neljäntenä päivänä tuntui siltä, että aloin vasta päästä itse asiaan."

- Niko, kolmas vuosikurssi joogassa

"Tuntuu kuin olisit rakastunut elämäsi joka hetkeen. Sydämestä kumpuaa nöyryyden, kiitollisuuden ja hyväksymisen tiloja, ja ne valaisevat jokaisen hetken.

– Andra, seitsemäs vuosikurssi joogassa

"Ajattelen, että hiljaisuus todella antoi minulle voimaa meditoida. Tämä oli toinen kertani retriitissä ja huomasin, että olen kehittynyt
meditoimisessa. Onnistuin hiljentämään mieleni joskus melko hyvin ja enimmäkseen meditaatiot olivat miellyttäviä. Oli hetkiä, jolloin saatoin tuntea, miten olen osa ympäristöä tai ympäristö ja ihmiset ympärilläni olivat osa minua. Kaikki ihmiset alkoivat olla osa samaa energia-aaltoa. Samaan aikaan tunsin energian voimakkaan sublimaation sahasraran alueelle ja se oli hyvin miellyttävää. Luulen, että pystyin tuntemaan kundalini shaktin. Tuntui siltä, kuin olisin ollut kohtaamaisillani Transsensenssin. Aivan kuin olisin odottanut oven avautuvan pian."

- Matias, kolmas vuosikurssi joogassa