- Minulle keskeisin KOKEMUS oli 4 päivää kestänyt Shaktien ja Virojen ero. Siinä sain kokemuksen polariteetin tietoisesta kasvattamisesta, polariteetin tietoisesta hallinnasta ja tiedostavasta itsetutkiskelusta tuon kokemisen aikana.

Henkilökohtainen prosessini meni kutakuinkin seuraavasti:

Lähtökohtani oli, että älyn tasolla suhtauduin koko asiaan siten, että on mielenkiintoista ja varmasti hyödyllistäkin kokeilla tällaista. Pelkällä älyllä käsiteltynä kokeilu olisi kuitenkin jäänyt hyvin vajaaksi, sillä tunteeni ja niiden tarkkailu – osin tuon mielen/älyn avulla – oli minulle se todellinen juttu.

Ensimmäinen tunnereaktioni ”erotteluun” oli suru jonka voimakkuutta itsekin ihmettelin. ”Eihän kyse ole kuin muutamasta päivästä.”, sanoin itselleni. Yhtä kaikki, surun sävyttämä kaipaus oli vallitseva tunnelmani maanantai-iltana nukkumaan mennessä. Alitajuntani kuiski:  ”Sinut on hylätty”. 

Tiistai-aamuna olin vihainen. ”En minä olisi teidän kanssanne halunnutkaan olla.” ja ”Kukas teitä tarvitseekaan.” –tyyppiset ajatelmat vilahtivat mielessäni suhteessa Rakastajaani ja samalla kaikkiin Shakteihin. Hain itselleni seuraava keinoa suhtautua suruun ja kaipuuseen.

Toisiin viroihin suhtauduin hiljaa ja kyräilevästi - kuin vieraaseen hoitajatätiin joka yrittää korvata omat vanhemmat. Samalla heräsi kilpailumentaliteetti siitä, että kuka tässä on kukin. Minua koetteli yhtäältä se, etten kokenut juuri nyt shaktienergiaa ympärillä pyörimässä ja toisaalta jo epävarmuus siitä kuka meistä viroista tulee sitä energiaa ansaitsemaan.

Illalla tuli oivallus. Saunassa :) Isäni oli aina poissa. Joko työssään tai humalainen, ei läsnä. Lapsena hävisin kilpailun isäni huomiosta työlle ja alkoholille. Tajusin, että tässäkin oli aktivoitunut hylkäämisen jälkeinen viha, epäluottamus miehiin ja kokemus huomiosta kilvoittelusta. Ymmärrettyäni yhteyden tiesin etteivät nuo tunteet ole tässä hetkessä – eivätkä enää isäänkään kohtaan - tarpeen. Rauhoituin. Ensin keho, sitten mieli ja lopulta tunteet. Huh.

Keskiviikko: Seuraava vaihe kehon, tunteiden ja mielen rauhoittumisen jälkeen oli uusi innostus. Tunsin pikkuhiljaa miehistä veljeyttä viroihin ja nopeasti kuumottavan polariteetin suhteessa Shakteihin. Olin innoissani heistä kaikista ja ponnistus olla vilkuilematta heitä ihaillen oli yhtäkkiä todella vaikeaa. Kun kieltäminen oli ohi syttyi siis ryöppyävän ei-kontinentti innostus.

Ilmeisesti en ollut innostuksessani ainoa, sillä pian saimmekin kehotuksen keskittyä polariteetin kasvattamiseen tietoisen kontrolloidusti. Hieman nolona, mutta päättäväisenä päätin olla mies ja skarpata. Yritys olla erillinen oma itsensä vaikka ihanat Shaktit olivat niin lähellä vaati kuitenkin lähes liikaa ja ajoittain lipsahtelin.

Aloin jo epäillä löytyykö minusta kykyä olla näin kontinentti. Onneksi löysin avun nöyrästä tietoisuudesta. Tunnustin itselleni ettei tämä onnistu, jos yritän ponnistella itseni ulkopuolelta tulevan syyn vuoksi, siksi että ”Cristian käski”. Minun piti löytää mielekkyys ja keinot itseni takia. 

Uidessa :) se kristallisoitui. ”Keskityn itseeni, siihen mitä minä teen ja miksi niin teen”. Vahvistuin. Taisin löytää tasapainoa Shaktin rakastamisen (sydämen) ja Jumalan rakastamisen (sielun) välillä – keskukseni. Olin päättänyt miten toimin ja minulla oli suunta.

To-Pe:

Asiat helpottuivat. Kun kohtasin Shakteja, minulla oli suunta ja mielekäs tavoite. Usein ajattelin ”ei vielä…mutta pian” ja hymyilin odotusta. Oli helppoa olla vilkuilematta. Tunsin, että Sahkteilla oli energiaa ja minulla kontrollia sekä suuntaa. Se tuntui hyvältä. Itselliseltä. Mieheltä. Viralta.

Välillä Shaktien tuoma energia oli todella pakahduttavaa, mutta minulla oli turvallinen olo. Sitä energiaa voi tuntea (ihanaa), sen voi suunnata (mahtavaa) ja tietoisuudella sitä voi itsessään kontrolloida. Pysyä valitulla paikallaan, odottaa odotuksella ja kokea nautinnolla.

Miesten tunteva ja päättäväinen esityksen suunnittelu ja harjoittelu oli hieno osoitus kontrolloidun polariteetin voimasta. Innostusta, tunnetta, ajatusta ja päättäväisen rohkeaa toteutusta. Yhdessä tehtynä.  Miesten yhteisyys ja keskinäinen transfiguraatio olivat voimaa.

Perjantai-illan kohtaamisessa odotus kohtaamisesta lopulta tuli todeksi. Mikä odotus, mikä ihanuus ja mikä polariteetti!

Sellainen matka hylätystä lapsesta, kaikesta hurmaantuvaan nuorukaiseen ja itsenäiseen, mutta kaikesta Rakastajani ihanuudesta täysillä nauttivaan mieheen. Neljässä päivässä. Tunsin kehossa,  koin sydämessä, tiedostin ja päätin mielessä ja löysin sielussa. Kiitos."  

-Pertti, Tantra2-kurssi

"Leiri oli sijainniltaan ja järjestelyiltään aivan loistava, ja takaisin vastaavaan ilmapiiriin on jo ikävä eli seuraavaa leiriä odotellessa. Aamut alkoivat omalta osalta klo 07.00 jonka jälkeen Kriyat ja sitten 30min Laya-jooga sessio. Tämän jälkeen olikin sopivan herännyt päivän ensimmäisiin jooga-harjoituksiin (jotka alkoivat siis 08.00). Asanoiden jälkeen oli pikainen aamupala ja sitten keskityttiin leirin teeman mukaisesti Shivaan ja Tripura Sundariin meditaatioiden muodossa. Tämän jälkeen oli luvassa ruokailua ja oppitunteja parisuhteesta niin fyysiseltä, kuin henkiseltä kantilta. Jokaiselle päivälle oma teemansa.

Järjestelyiden osalta eniten ihastusta herätti itsessäni polariteetti käytännössä, vaikka se välillä tuottikin hieman haasteita. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että miehet ja naiset jaettiin erilleen niin opetusten kuin ruokailuiden ja oleskeluiden osalta. Sanaakaan ei saanut vaihtaa vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja jo parin päivän jälkeen tämän alkoi huomata käytännössä todella tehokkaaksi menetelmäksi.

Leirillä oli todella rakastava ja lämmin ilmapiiri kun saimme ryhmät (lopulta) takaisin yhteen perjantai-iltana. Tätä juhlittiin tietenkin sehän on selvää, ja naiset saivat oman osansa liikutusta kyyneleiden muodossa, ja miehet naiskauneuden muodossa (kiitos tästäkin, muistelen edelleen lämmöllä, mitään niin kaunista en ole nähnyt pitkään aikaan..). Omaksi parhaimmaksi kokemukseksi voitaneen laskea (jos näistä nyt joku on valittava) oman sielun näkeminen/tunnistaminen ensimmäistä kertaa tämän elämän aikana, ja voi pojat miten liikuttava tilanne se olikaan. Jotain niin kaunista, ettei sitä sanoiksi voi pukea. Todella monia liikuttavia tilanteita leirin aikana tapahtui, mutta onneksi niitä voi muistella jälkikäteen lämmöllä. Seuraavaa leiriä odotellen innolla."

-Jarmo 1. vuosikurssi

"Leiri oli sydäntä avaava ja näköaloja avartava kokemus. Koin sydämessäni aivan uudenlaisia rakkauden tunteita toisia ihmisiä kohtaan ja sain paljon uutta tärkeää tietoa. Suhtautumiseni Shakteja kohtaan muuttui yhä kunnioittavampaan, ihailevampaan ja Jumaloivampaan suuntaan. Tämän uudistuneen näkemyksen löytämisessä suurin vaikuttaja oli syvästi käsitellyn polarisaation kokonaisvaltaisempi ymmärtäminen. Sen myötä kokemukseni naisesta ihmeellisenä, säteilevänä, hellänä ja luovana olentona voimistui huomattavasti ja tunnen ymmärtäväni naisia paremmin.

Sain kattavia vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuten, mitä nainen ja mies merkitsevät toisilleen, mitä parisuhteessa todella tapahtuu miehen ja naisen välillä ja mitä miehenä oleminen tarkoittaa. Koen saaneeni ihan uudenlaisen vakauden ja itseluottamuksen tunteen seurauksena syventyneestä itsetietoisuudesta. Polariteettien ymmärtämiseen saimme hyvin paljon konkreettisia neuvoja, miten ottaa parisuhteessa eri tasot huomioon ja tietoa siitä, miten näitä neuvoja voidaan soveltaa suoraan omaan elämään. Polariteettien merkitys toisilleen, eli se miten nainen ja mies täydentävät toisiaan, tuli selkeämmäksi ja koen ymmärtäväni kuinka mies(Shiva) ja nainen(Shakti) ovat ykseys. Leirin aikanakaan opit eivät jääneet vain sanoiksi paperille, vaan ohjelmaan kuului olennaisena osana erilaisten harjoitusten ja meditaatioiden kautta tapahtuva jatkuva kokemuksellisuus.

Ruoka oli koko viikon ajan herkullista ja saunomaan päästiin lähes päivittäin. Leirikeskuksen ympäristö oli kaunis ja idyllinen ja oli innostavaa päästä heti aamusta tuoreelle ruohikolle asanoita tekemään! Kaikki leirille osallistuneet ihmiset olivat ihania ja ilmapiiri oli tiiviin yhteisöllinen. Ja lisäksi tuntuu aina pieneltä kotiinpaluulta olla saman henkisten ihmisten seurassa. Koko viikon ohjelma oli monipuolinen ja todella hienosti laadittu. Haluan kiittää kaikkia ohjaajia heidän tuestaan ja karmajoogeja huolenpidostaan. Kiitos!"

-Henry, 2. vuosikurssi
 

"Leirikokemus oli monenlaisia tunteita esiin nostava, niin iloa kuin surua. Huomasin, kuinka rakkaudellinen ilmapiiri oli välillä jopa liikaa ja toi pintaan omia kokemuksia rakkauden puuttumisesta. Auki oleminen oli välillä myös vaikeaa, mutta koin erityisen avaavina halaukset sielun tasolla ja pariasanat."

-Nainen, 3. vuosikurssi

"Kaikkien näiden vuosien jälkeen tällaiset tantraleirit ovat yksiä parhaimpia kokemuksia. Leiri oli kokonaisuutena todella harmoninen kokonaisuus. Sydämeni aukesi jälleen ja rakasteluni vaimoni kanssa leirin aikana oli yksi kaikista henkisimmistä kokemuksistani elämässäni. Se, että miehet ja naiset olivat alussa 4 päivää erillään loi uskomattoman hienon tilan (jännitteen ja harmonian) miesten ja naisetn välille. Tätä ei voi selittää, vaan pitää kokeilla. Käsittääkseni kaikki kokivat lopputuloksen erittäin hienona kokemuksena. "

-Pekka 12. vuosikurssi

"Leirillä aloin ymmärtää polariteettien käsitettä paljon syvemmin kuin aikaisemmin. Oli ihanaa olla alkuviikko pelkästään naisten kesken. Leirin kuluessa tunnelma keskuudessamme muuttui koko ajan läheisemmäksi ja rakastavammaksi, ja opin ymmärtämään, miten tärkeää ja parantavaa toisten Shaktien läsnäolo, tuki ja läheisyys on.

Sain leirillä ensimmäistä kertaa elämässäni selkeän kokemuksen siitä, mitä Shiva on. Hyviä kokemuksia tuli jo päivittäisissä Shiva/Tripura Sundari -meditaatioissa. Mutta vasta kun polarisoiminen oli ohi, kokemukseni selkeytyivät. Näin Shivan rakastajassani ja kaikissa miehissä ja tunsin sanoinkuvaamatonta rakkautta ja ihailua.

Yksittäinen hyvin voimakas kokemus minulle oli harjoitus, jonka teimme loppuleiristä. Siinä halasimme toisiamme tavoitteena saavuttaa yhteys sielun tasolla. En juuri tuntenut enää fyysistä kehoani, sulauduin täysin ihmisiin, joita halasin ja tunsin ylitsevuotavaa rakkautta. Näin myös väläyksenä erään halaamani ihmisen sielun, joka oli jotain äärettömän kaunista. Kokemus oli todella voimakas ja sydäntä avaava.

Leirillä huomasin, miten valtava voima henkisellä yhteisöllä on. On ihana olla osa tätä rakastavaa perhettä, jossa kaikilla on sama päämäärä ja kaikki tukevat toisiaan. Nyt leirin jälkeen tunnen olevani täynnä henkistä aspiraatiota. Huomaan tiedostavani polariteetteja ympärilläni ja itsessäni paljon paremmin kuin ennen. Tunnen että sisäinen Shaktini on yhä enemmän hereillä. Sydämeni on avautunut taas vähän lisää ja olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan miehiä paljon enemmän."

-Nainen, 2. vuosikurssi