Tantran luokittelua

Tantra on tiede valaistumisesta. Se on elämäntapa enemmän kuin filosofia tai uskonto, vaikka voidaankin sanoa, että tantrassa niin filosofia kuin uskontokin saavat korkeimman mahdollisen merkityksensä. Vuosituhansia vanha tantrinen perinne on heränneen tietoisuuden liike. Se ei kukoistuskaudellaan kunnioittanut vanhojen perinteiden rajoja, vaan levisi niin hindulaisuuden kuin buddhalaisuudenkin sisällä, samoin kuin tänä päivänä modernin länsimaisen kulttuurimme sisällä. Tantraa ei voida rajoittaa yhteen oppiin, päinvastoin; tantra on kuuluisa koulukuntiensa, polkujensa ja metodiensa kirjosta.

Tantra voidaan kuitenkin jakaa kahteen pääsuuntaukseen: vasemman käden tantraan (Vama Marga) ja oikean käden tantraan (Dakshina Marga). Vasemman käden tantra eli eroottinen tantra on länsimaiselle ihmiselle tutuin, vaikkakin usein väärinymmärretty, tantran muoto. Se sallii rakastelun sillä ehdolla, että perustavanlaatuista elämänenergiaa ei menetetä, vaan se muunnetaan henkiseksi energiaksi ja kohotetaan ruokkimaan olemuksen korkeampia tasoja. Tantrinen parisuhde on itsessään tie vapautumiseen. Tämankaltaista lähestymistapaa seksuaalisuuteen kutsutaan tantrassa pyhäksi rakasteluksi, ja sen tärkein perusta on rakkaus.

Oikean käden tantrassa ei rakastella fyysisesti lainkaan. Se perustuu ihmisen sisäiseen, hienovaraiseen jännitteeseen kahden perusenergian, feminiinisen (-) ja maskuliinisen (+), välillä. Koska tämä lähestymistapa edellyttää huomattavan sisäisen puhtauden ja heränneen tietoisuuden tilaa, mikä on hyvin harvinaista, on Nathan opetuksen pääpaino vasemman käden lähestymistavassa. Useat valaistuneet mestarit ovat sanoneet tämän olevan kaikista soveltuvin henkinen tie länsimaiselle ihmiselle.

Tantralle luonteenomaista on sisällyttämisen ja syleilemisen asenne. Tantrikolle kaikki on puhdasta ja jumalaista, kaikki on pyhää. Hänen ei tarvitse etsiä vapautumista eristäytymällä yhteiskunnasta asketismin yksinäisyyteen. Hänelle jumalainen on läsnä kaikkialla. Tantrinen sisällyttämisen asenne näkyy myös siinä, miten fyysistä kehoa ja aistihaluja lähestytään. Tantrikolle keho on arvokas väline, Jumalan temppeli. Samoin eroottinen energia edustaa hänelle voimakasta työkalua. Se, minkä moni henkinen oppi kieltää houkutuksena tai häiritsevänä tekijänä, nähdään tantrassa ihmiselle annettuna lahjana ja apuna matkalla kohti itseoivallusta.

Tantra ei kuitenkaan ole pelkkä tekosyy nautinnon ja seksin tuomiseksi henkisyyden alueelle. Tantra ei kehota välttelemään epämiellyttäviä asioita ja suosimaan miellyttäviä asioita. Tantra kehottaa nauttimaan niin miellyttävästä kuin epämiellyttävästä, makeasta kuin kitkerästä. Tantrassa valaistuminen saavutetaan nautinnon kautta, mutta tämä nautinto on hyvin erityistä nautintoa: vapaata, tietoista ja ulkoisista olosuhteista riippumatonta NYT-hetkestä nauttimista, mitä se sitten tuokaan mukanaan. Vastakohtien väliseen jännitteeseen syventymällä tantrikko ylittää ne, ja kohoaa puhtaan tietoisuuden sfääriin joka koetaan ykseyden tilana. Olemalla läsnä Sydämessä, tässä ja nyt, tantrikko on samaan aikaan sekä luova osallistuja Sivan kosmiseen leikkiin (lila) että sen kiinnittymätön tarkastelija.

Tantra eroaa esimerkiksi puritanistisesta Vedantasta todellisuuden ykseyttä koskevassa näkökulmassaan. Advaita Vedanta on filosofinen suuntaus, joka syntyi paljolti kritiikkinä Samkhya-systeemin dualistista maailmankuvaa kohtaan. Vedantan mukaan todellisuuden perimmäinen olemus on kaikkien käsitteiden, kuvailujen ja ymmärryksen tuolla puolen oleva transsendentti absoluutti (Brahman). Ympäröivä ilmiömaailma (maya) nähdään absoluutin itsensä tuottamana harhana. Vedantan metodi valaistumiseen on niin kutsuttu neti-neti -periaate: ”ei tämä, eikä tämä” ole absoluuttinen totuus, vaan on mentävä syvemmälle ja kiellettävä kaikki, missä on pienikin erillisyyden ja rajallisuuden leima. Vedanta kehottaakin päästämään irti halusta ja kiinnittymisestä ilmiömaailman eri aspekteihin: se on luopumisen tie, jonka päämääränä on transsendenssi ymmärrettynä vapautena ”jostakin”.

Tantra kieltää sen, että maailma olisi millään tavoin vähemmän todellinen kuin absoluutti. Absoluutti on transsendentti tietoisuus, joka on olemukseltaan itseriittoinen ja vapaa. Se on myös kaikkea syleilevä ja kaiken läpäisevä. Se on läsnä maailmankaikkeuden jokaisessa osasessa samoin kuin holografisen kuvan jokainen piste sisältää informaation koko kuvasta. Transsendenssi ja immanenssi ovat saman asian kaksi eri puolta. Kaikki, mitä on olemassa, on todellista ja totta ja samalla henkistä, sillä kaikki on absoluuttisen todellisuuden manifestaatiota puhtaan, ikuisen ja äärettömän tietoisuuden muodossa.

Maailmankaikkeus on tantrisen näkemyksen mukaan harmonian, kauneuden ja tasapainon työtä. Siinä ei ole aukkoja tai epäjatkuvuuksia: mineraali-, kasvi-, eläin- ja ihmismaailmat, samoin kuin hienovaraiset jumalten ja henkien maailmat, ovat olemassa toistensa kautta, toisiinsa yhdistyneinä ja toisilleen. Tämä perustavanlaatuinen ykseyden periaate on tantrisen harjoituksen lähtökohta. Jos kaikki asiat ovat yhteydessä keskenään, on myös harjoittajan ja harjoituksen päämäärän oltava yhteydessä keskenään. Saivismin perusperiaatteen mukaan maailmankaikkeudessa ei ole olemassa mitään, mikä ei ole osa jumalaista kehoa ja mitä ei voisi käyttää jumalaisen saavuttamiseksi. Kaikki objektit, luonnonilmiöt, kasvit ja eläimet, yhtä lailla kuin ihmisolemuksen eri aspektit, voivat toimia lähtökohtana jumalaisen lähestymiseen.

Tämä on tantran esittämä uusi tie: transsendenssi aktiivisen osanottamisen kautta. Tantra on affirmaation tie, jonka kautta näennäisesti absoluutin ulkopuolella olevat ilmiöt sisällytetään yhä laajenevassa mittakaavassa tietoisuuteen. Halusta ei tarvitse luopua, se pitää vain kohottaa puhtaan, universaalin tahdon tasolle. Tantran päämäärä on positiivinen vapaus, vapaus ”johonkin” - vapaus täydelliseen autonomiaan ja herruuteen (svatantrya), mikä on tietoisuuden itsensä luonne ja näin ollen myös ihmisen olennainen luonto. Tämä vapautumisen (moksa) ja maailmasta nauttimisen (bhoga) yhdistelmä, jonka aikaisemmat henkiset perinteet näkivät mahdottomana, on tantralle luonteenomainen piirre.

Tantrinen jivamukta, ”vapautunut-jo-elossa-olessaan”, ei ole ainoastaan tullut oman olemuksensa vaan koko maailmankaikkeuden herraksi. Hän on aktualisoinut ihmisen täyden potentiaalin ja toimii aktiivisesti maailmassa, eikä etsi pakotietä siitä. Niinpä etsinnän kohde ei ole ainoastaan vapaus, joka vapauttaa ihmisen rajallisuuden ja erillisyyden kärsimyksestä, vaan voimakas, jopa taianomainen täydellisyyden tila (siddhi) ja autonomia (svatantrya). Näin kärsimys muuttuu autuudeksi ja myrkystä tulee elämää antavaa nektaria.

Tantra kehottaakin nauttimaan objekteista erityisellä tietoisen aistillisella tavalla. Sen sijaan, että ihminen seuraisi sokeasti luontaisia taipumuksiaan miltei tiedostamattomassa olotilassa, hänen tulisi nauttia aistimusten leikistä pitäen samalla yllä herännyttä tietoisuuden tilaa. Se ilo ja nautinto, jonka aistit meille suovat, on olemukseltaan sitä iloa, jonka koemme kun mieli pysähtyy hetkeksi ja on hiljaa. Kaikki nautinto on siksi olemukseltaan henkistä. Nautinto on tila, jonka subjekti kokee, ei ole objektin itsensä ominaisuus. Se on ”pisara Sivan autuuden merestä”. Tällä ei ole mitään tekemistä hedonismin kanssa. Olennaista on vapaus samaistumisesta fyysiseen kehoon ja se, ettei aisti-iloja ahnehdita niiden itsensä vuoksi. Ne ovat ponnahduslauta tietoisuuden projisoimiseksi fyysisen, katoavaisen objektiivisuuden sfäärin lävitse tietoisuuden ikuiseen sfääriin.

Tantran suuri oivallus on se, että nautinto ja unelmien täyttäminen itsessään eivät sido ihmistä, vaan kiinnittyminen niihin. Todellinen luopuminen ei tarkoita luopumista elämästä vaan luopumista kiinnittymisestä. Tämä itse asiassa vie meidät syvemmälle elämään. Ilon ja nautinnon kieltämisestä voi tulla naamio pinnalliselle kiinnittymättömyydelle, joka kätkee taakseen valtavan alitajuisen täyttymättömien unelmien ja toiveiden maailman, joka sieltä käsin hallitsee ihmisen elämää. Tantrinen tapa ylittää halut tapahtuu elämällä ne syvään ja täydesti - mutta tietoisesti.

Toinen tantralle luonteenomainen piirre on vastaavuus ihmisen, maailmankaikkeuden, jumalien ja jumalattarien sekä tantrisen rituaalin välillä. Ihminen on tantran mukaan analoginen pienoiskuva maailmankaikkeudesta. Hänellä on mahdollisuus integroida koko maailmankaikkus omaan olemukseensa: toisin sanoen laajentaa tietoisuutensa kenttä syleilemään kaikkea sitä, mitä on. Tämä on tantran olennainen päämäärä: todellisen identiteetin uudelleen tunnistaminen (pratyabhijna). Tantrinen näkemys maailmasta on holografinen. Jokainen yksikkö pitää piilevästi sisällään kokonaisuuden, muodostaen näin keskenään yhteydessä olevan verkoston (sanskritin sana tantra tarkoittaa verkostoa tai kudosta). Tällä tavoin maailmankaikkeus on olennaisesti yksi ja näennäisesti moni. Koska Siva on läsnä jokaisessa yksikössä, pitää niistä jokainen toisensa sisällään. Ihminen nähdään maailmankaikkeuden pienoismallina - olemukseltaan ihminen ja maailma ovat yksi. Tämä näkemys ulottuu käytännössä niinkin pitkälle, että tantrisen harjoituksen (sadhanan) lopullisena päämääränä nähdään ”silmät auki” oleva tila, jossa ihminen elää ja toimii maailmassa, mutta hänen tietoisuutensa on samaan aikaan jatkuvasti laajentunut äärettömään, samaistuneena äärettömään, nähden ja kokien jokaisen olennon ja ilmiön osana itseään. Tantrinen jivamukta on voimakas siddha, joka ei ainoastaan ole oivaltanut Korkeampaa Itseään (atman) ja ykseyttään Sivan kanssa, vaan on myös kykenevä toimimaan ja luomaan niin kuin Siva, kosmisessa mittakaavassa - toisin sanoen, hänestä tulee Siva.

Yksi tärkeimmistä vastaavuuksista tantrassa on vastaavuus naisen ja Shaktin (kosminen luova energia), sekä miehen ja Sivan (universaali tietoisuus) välillä. Tantrisessa rakastelussa nainen ei ainoastaan kuvasta Shaktia vaan ruumiillistaa Shaktia, hän on Shakti. Tämä sallii tantrisen rakastelun laajentua universumiin; siitä tulee kosminen kokemus. Kyse ei enää ole kahdesta rajallisesta yksilöstä harrastamassa seksiä, vaan Sivan ja Shaktin jumalaisesta, ekstaattisesta leikistä (lila). Naisen sukupuolielin samaistetaan Kosmiseen Luovaan Elämänlähteeseen, Yoniin, ja miehen sukupuolielintä palvotaan Sivalingamina, Tietoisuuden Valopylväänä. Eroottinen halu itsessään nähdään olemukseltaan samana kuin henkinen aspiraatio, halu tulla kokonaiseksi, yhdeksi Jumalan kanssa. Tietoa näistä vastaavuuksista tantrassa sekä niiden viisasta käyttöä kutsutaan transfiguraatioksi, mikä tarkoittaa olemuksen näkemistä pinnan alla.

Shaktin keskeinen asema on varmasti yksi tantran olennaisimpia piirteitä. Tantran mukaan tietoisuus ei ole ainoastaan puhtaan peilin kaltainen periaate, joka heijastelee passiivisesti kaikkea mitä siihen osuu, vaan sillä on sisäinen itseään heijastava kyky (vimarsa), mikä tekee siitä elävän ja voimakkaan. Tämä kyky viitata itseensä tai olla tietoinen itsestään on spanda, tietoisuuden voima tai energia, Shakti; kirjaimellisesti värähtely. Shakti on kosminen luova voima, joka tekee eläväksi sekä ihmisen mikrokosmoksen että maailmankaikkeuden. Ihmisolemuksessa tämä Jumalatar on läsnä ”nukkuvana käärmeenä”, kundalini shaktina. Tämä perustavanlaatuinen henkinen energia sijaitsee fyysisellä tasolla selkärangan tyvessä piilevässä, ”nukkuvassa” muodossaan; sekä päälaen yläpuolella täydessä aktualisoituneessa loistossaan. Tantran Shaktille antama keskeinen rooli perustuu oivallukseen siitä, että jumalainen on sekä transsendentti että immanentti. Linkki näiden välillä on Shakti. Shakti on mysteerinen illuusion (maya) voima, joka yhdistää äärellisen äärettömään.

Myös initiaation ja rituaalin merkitys on tantrassa olennainen. Tantra on esoteerinen tie, johon täytyy saada initiaatio. Se oli aikoinaan tarkasti varjeltu, vain harvoille avoinna oleva polku. Koko tantrinen harjoitus (sadhana) on itsessään hyvin ritualistinen. Tämä rituaali on tarkoitus sisäistää vähitellen yhä paremmin ja paremmin niin, että harjoittaja tulee edistyessään yhä vähemmän riippuvaiseksi ulkoisesta rituaalista ja alkaa elää henkistä harjoitusta jokapäiväisessä elämässään, kaikissa toimissaan. Rituaalin voima tulee initiaatiosta, jonka elävän, aidon gurun läsnäolo tekee toimivaksi. Tantrassa guru on äärimmäisen tärkeä hahmo, joka jumalaisen armon kanavana tekee harjoittajan seuraamasta henkisestä tiestä elävän.

Tantraan kuuluu myös muun muassa geometristen kuvioiden (yantra) käyttö sekä numerologinen mystiikka. Kenties kuitenkin kaikkein tärkein luonteenpiirre tantralle on se, että tantrikot eivät ole niinkään kiinnostuneita uusien oppien luomisesta kuin käytännön kokemuksesta, tietoisuuden vapaudesta ja spontaaniudesta. Tantra on elävä, värikäs, mehukas ja hyvin vapaa lähestymistapa elämän merkityksen löytämiseksi. Se on mieletöntä, leikillistä, kauheaa ja ihanaa, täynnä elämän arvoituksen taikaa. Se vaatii harjoittajaltaan kaiken ja antaa hänelle kaiken. Se on autuasta ja ekstaattista, ja hyvin vaarallista niille jotka eivät ole valmiita ”kulkemaan tantran kaksiteräisellä miekanterällä”...ne, jotka uskaltavat, se johdattaa maailmaan joka on sanoinkuvaamattoman loistava, laajeneva ja valtavan kaunis. Se vie ihmisen täydellisyyden ja absoluuttisen vapauden tilaan. Keinot tämän tilan saavuttamiseksi ovat lukuisat. Itse asiassa on nimenomaan tantrista käyttää mitä vain, mikä toimii.


Takaisin artikkeli-valikkoon